*

PirjoJokinen Pakenevan totuuden perässä itsekkin osana sitä..

Feodalismia vaiko demokratiaa ja markkinataloutta?

  • Rajat..
    Rajat..
  • ..on rakkautta <3
    ..on rakkautta <3
  • ja tieto on valtaa.
    ja tieto on valtaa.

Demokratia, se ei ole perintöomaisuuksillaan valtaapitävien feodalismia, se ei ole kansallissosialismia, se ei ole kapitalismia eikä kommunismia eikä edes sosialismia.. se on demokratiaa, jossa valta ei periydy ja valtaan valitut vaihdetaan muutaman vuoden välein.

Mitään täydellistä ei inhimillisesti ole ja demokratiakin toki on kultaisen keskitien hapuilua ja horjumista sen tuntumassa. Demokratian luonnekin on tavallaan horjahteleva ja hoippuileva. Ajoittain kuin humalaiset, me ihmiset rakastuneina, kokemattomuuttamme, ymmärtämättömyyttämme, mielenvikoinemme tai aidosti kännissä, syntymähumalaisinakin teemme vääriä valintoja, mutta niistä voi aina keskustella, kinata ja väitellä, niitä voi korjailla ja aina kaiken voi tehdä vielä paremmin, sillä inhimillisesti ei ole pelkoa siitä, että jokin toimisi täydellisesti tai että vastasyntyneet olisivat kaiken ymmärtäviä ja jo syntyessään aina oikeassa..

Demokratiassa valta kuuluu koko kansalle, kaikille kansalaisluottamusta nauttiville 18v. täyttäneille katsomatta sukupuoleen, ihonväriin, varallisuuteen, edes siiihen paljonko jonkun suku, klaani, heimo tai patriarkka on saanut haalituksi maata omistukseensa ja muuta maallista hallittavakseen. Ääni per henkilö, on demokratian motto eikä valtaa ole myytävänä.

Feodalismi, se ikivanha perinnehallintomuoto, joka on tuttua yhä alemman sivistyksen kulttuureista, joissa vanhat uskonnot rehottavat ruokkien tietämättömyyttä ja missä koulutettujakin ihmisiä, uskonnottomia, ateisteja ja agnostikkoja vainotaan ja alistetaan väkivalloin samalla kun maskuliinihegemonistiset patriarkat, uskonnolliset johtajat, mullahit Allahiinsa, Isä Jumalaan, johonkin Pölhö Kustaaseen vedoten silpovat lapsia, kieltävät abortit ja ehkäisyn ajautuen sitä kautta pedofiliaan, hirttävät homoja typerien, ties minkä historiallisten asiakirjojen väärintulkintojen, taikka kaunokirjallisten tuotosten "mahdin" pakottamina, tai niillä ratsastaen raahaten rautaa rajoilleen, vainoten vääräuskoisia ja toisinajattelijoita, jopa ihonvärin perusteella, joka on aivan absurdia.

Tiede, se on luonteeltaan demokraattinen. Tietoa ei voi omistaa. Tieto surkastuu ja kuolee kun sen nappaa kiinni, kun siihen iskee omat puumerkkinsä, kun sen sulkee mappiin ja laittaa mapin kassakaappiin.

Some, eli me kaikki ja meidän sananvapaus. Se on aina ollut tieteen elinehto. Tarvitaan aina enemmän kuin yksi näkökulma. Tarvitaan aina mahdollisuus kritiikkiin, mikäli halutaan jostakin asiasta selko. Yksi pystyy elämään vain yhden elämän, jossa yksin on vain joku omine persoonallisuudenpiirteineen, omine väärinkäsityksineen ja virheineen, omine luonttenpiirteineen ja vikoineen kukin.  Heikkoutensa ja vahvuutensaon helpompi huomata kun joku huomauttaa niistä tai pääsee kilpailemaan reilusti.

Viisaan ihmisen parhaita ystäviä ovat ne, joista usein hätsinpikaa ajattelee loukkaantuneena että mikä se tuokin luulee olevansa, tai peräti viholliseksi luokittuu ennen kuin pöly on laskeutunut ohimeneville tunteille, jotka haihtuvat kadoten, vieden mennessään pölyt ja turhat mölyt. Jäljelle jää ajanoloon tiedon murusia kuin pieniä timantteja, jotka ovat hiertyneistä helmistä paineessa jalostuneet kestämään ja kantamaan loppua elämää vanhuuden viisaudessa.. jos hyvin käy.. Viisaitten johtama yhteiskunta saattohoitaa sitten loput.

Demokratia on viisaiden ihmisten -kratiaa. Monottamisen vastakohta, monarkian. Anarkismiksikin voi välillä demokratia äityä joko hyvin, tai sitten käy välillä huonosti jos on tehty liian huonoja valintoja, mutta asioilla kun on tapana järjestyä ja niin demokraattisesti anarkismikin voi olla hyvin hallittua kansanvaltaa, jossa valitaan kansalle edustajia, säästetään siten rahaa ja kiperämmissä kysymyksissä voidaan järjestää vaalit, joissa kysytään kaikkien mielipidettä.

Demokratiaa parempaa yhteiskuntamuotoa ei ole koskaan ollut olemassa kun puhe on kansanvallasta, viisaudesta ja tietoyhteiskunnasta. Tietoyhteiskunta on kansanvallan demokraattinen tuote.

Jos kysytään tyranneilta, tai pikkulapsilta, olletikin vastaus voi olla jotakin muuta, mutta kannattaako aikaa tuhlata lapsilta ja lapsenmielisiltä kyselemiseen kun elämä on kuitenkin sitä, että aikuisilla on vastuu. Toki sananvapauden nimissä voi kysellä keneltä tahansa, mutta tieteelliselle analyysille altistetut, kritiikin kestävät, hyvin perustellut vastaukset seulotaan eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä vaikka siltä pohjalta mitä on hölissyt joku uskonnollinen Huru-lahkosaarnaajana tai höpissyt joku humalainen tai mieleltään järkkynyt aivovauriopotilas, jolla on empatiaosasto pimeänä.

Feodalismin jäänteenä, sen patriarkaalisen naisia, homoja ja lapsiakin sortavan, sen jäänteenä meillä on paljon vielä lakeja ja säädöksiä, joille ei löydy mitään katetta nykyajan demokraattisesti säädellystä markkinataloudesta, jossa pitäisi keskittyä huolehtimaan ensisijaisesti kilpailusta, sen terveenä pitämisestä, siitä ettei se pääse pilaantumaan rahan ja vallan keskittymisenä monopoleille, saati monopolioligarkioille, jotka kartelliensa kautta tyrehdyttää kilpailun kun on patenttisuojiakin ja monopolioligarkit voivat ostaa kaikki uudet innovaatiot, hankkia niille patentit ja tappaa vaikka kaiken kilpailun hetkeksi aiheuttaen mittavat vahingot ja voi käydä niin että heikoksi murennetun valtiontalouden kaikki veroina kerätyt rahat kuluu tuottamattomiksi muuttuneiden yritysten tekohengittämiseen siksi että koitetaan jotenkin rääpiä systeemiä pysymään kasassa, että säilyis työpaikat ja kuluttajat kuluttamassa sisämarkkinoilla, eikä infra luhistuis.

Terve kilpailu kuuluu oleellisesti demokratiaan, jonka luonne on terve kilpailu siitä kuka kulloinkin pääsee valtaan.

Tietyt säännöt pitää tietenkin olla, mutta sen tajuaa yleensä jo pikkulapset. Olipa kyse mistä tahansa kilpailusta, vaikka juoksukilpailusta jossa kaksi lasta juoksee kilpaa, ei ne ipanat mistään kilpaile jos ne juoksentelee siellä täällä itsekseen holtittomasti, tai jos tenavat muodostavat kartellin toisiaan käsistä kiinni pitäen.

Tarvitaan aikamoinen byrokratia että terve kilpailu toteutuu, muusta haaveilu on lapsellista ajanhaaskausta.
Demokratia ei tietenkään voi olla halpaa. Se ei ole tärviölle pilattujen uskonnollisten taantumuskulttuurien juttu, jossa vannotaan henkiolentojen ja haamujen nimiin, ties mihin pilvenpolttajien, vesipiippujaan lutkuttavien joutoukkojen hallusinaatioihin. 
Demokratia maksaa, mutta se myös tuottaa, silloin kun sitä ohjataan järkevästi.




 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tuo on kyllä omalla tavallaan äärettömän hankala yhtälö...siis tuo ihmisten yhteisöllinen eläminen ja kilpailu.

En oikeastaan ihmettele miksi olemme päätyneet sellaiseeseen tilanteeseen kuin nyt olemme monien sattumien kautta.

Tällä en suinkaan tarkoita,että kaikki olisi jotenkin hyvin juuri nyt,mutta koitan tuoda esille tuota kohtaa kuinka vaikea se on. Nimittäin kilpailun ymmärtäminen sellaisena kuin se loogisesti ja kaikessa irvokkuudessaankin voi olla,ei ole mikään kaunis asia.

Pirjo Jokinen

Voittaminen ei muuten jalosta ketään. On helppoa elää jos on ylivoimainen muihin nähden, tai helppoa ja helppoa. Ehkä se on turhauttavaakin.

Häviäminen sensijaan kysyy luonnetta. Toki jatkuvaan häviämiseen voi turhautuakkin, mutta me ei sille yksilöinä tai ihmiskuntana mahdeta mitään että jokkut syntyy vammaisina, sairaalloisina jne.

Voimme vain säädyllisyyden ja inhimillisyyden nimissä auttaa toisiamme ja antaa kullekin mahdollisuuden kilpailla vertaistensa kanssa lajeissa, joihin on resursseja.

Eihän talouselämänkään kilpailu niin toimi, että laitettais vaikka meikäläinen ompelijana suunnittelemaan junaa, tai joku suuryrityksen pääjohtaja komennettais ompelemaan minulle kolttua.

Säännöt, ne rajat on ja niitä on oltava kaikkialla ja kaikille. Tulee ne yksinollessakin jossakin vastaan kuitenkin vaikka ois kyseessä rajatilapersoonallisuushäiriöinen.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Minne muuten katosi kirjoittamani kommentti?

Pirjo Jokinen

Se alkoi minuun kohdistuvilla oletuksilla jotka oli typeriä.

Kirjoita uus ilman henkilöön menemeistä niin voidaan keskustella demokratiasta ja muistakin -kratioista.

Sillä ei ole oikeesti mitään väliä että ollaan molemmat joskus oltu vauvojakin ja kaittu housuun, joten puhutaan siitä mikä on tässä ja nyt ja tuohon blokkaukseeni liittyen. Jos sulla on muuta niin laita privaa.

Pirjo Jokinen

Väänäselle pitis itten laittaa porttikilelto blogiini kun alkoi hekumoida väkivaltafantasioillaan "isäni ampui teikäläisiä, olen ylpeä siitä".

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Onpa Sirola opisto tullut käytyä ja opit omaksuttua. Entäpä sitten? Kenties ehkäpä blogista puolet pois ja sitten vielä puolet pois niin jäännöksestä voisi tulla jotain.

Pirjo Jokinen

Osta sinä Ilta-Sanomat jos haluat lukea vain lööppejä tai seurustele peilikuviesi kanssa. Evvk.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

#6. Olet todella käynyt Sirola-opiston. Siellä sitä opittiin olemaan käymättä toiseen henkilöön. Olet erittäin ystävällinen henkilö, mutta ilmaisesti vain niitä kohtaan, jotka jakavat sinun poliittisen fanaattisuutesi.

Olen entinen toimittaja, joka on saanut oppia kerta kaikkisesti, että pitää kirjoittaa lukijaa kiinnostavasti. Ohje "puolet pois" on enemmän kuin paikallaan useimmiten. Vain tärkeä on tärkeää ja olennaista.

Pirjo Jokinen

Voi hyvänen aika! Kyseessä on minun oma bloggaukseni, ei mikään US:n toimittajan uutinen US:ssa.

Olen tarinankertoja. Minua sanottiin jo pikkutyttönä satutädiksi kun kerroin tarinoitani. Ei täällä US puheenvuorossa ole rajattu bloggauksia että niitä saisi kirjoittaa vain toimittajiksi kouluttautuneet, tai lukea vain toimittajiksi kouluttatuneet.

Sirola-opisto ei ollut mikään toimittajakoulu ja lisäksi, kun opiskelujani siellä ei rahoittanut Kutomatyöntekijöiden säätiön lahjoitusta lukuunottamatta muut kuin minä itse opintolainoillani, en ole velvollinen leikkimään toimittajaa täälläkään edes millekkään AY-liikkeen ammattiosastolle saati sinulle.

Jos eivät kirjoitukseni kiinnosta niin älä lue!

Ei profiilissani mainita poliittisia kantojani tai koulutuksiani sen enempää kuin linkin "Aikuisten satukirjasta" löytyy tietoa.

Olen myös kuvittelija ja tehnyt paljon muutakuin kuin käynyt sen Sirola-opiston, joka nyt näyttää kiinnostavan ja kiihottavan useampiakin täällä jopa ihan väkivallalla hekumointiin ja haistatteluihin, jälkikasvuni sekajätteeksi luokitteluun yms.

Rauhoittukaas nyt siellä itsekukin. Tai olkaa rauhoittumatta. Saahan teistä piirrettyä karikatyyrejä niin kuvina kuin kielikuvinakin..

Pirjo Jokinen

Periaatteessahan kaikki tärkeä on maailmassa sanottu jo miljoonia, miljardeja, triloonantriljoonabiljoonia, lukemattomia kertoja.

Voisimme jatkossa tyytyä vain varastoimaan vanhoja kirjoituksia nettiin, josta voisimme sitten copypastata viisaita lausahduksia korostaaksemme omanarvontuntoamme ja tärkeyttämme, mutta meneepi kyllä jo niin paljon tuollainen uskonnollisten yhdistysten suuntaan ettei kannata.

Yhäkin sanavapauden ja ilmaisunvapauden nimissä pitää olla mahdollisuus suunnata asiansa tietyntyyppiselle kuulijakunnalle, jonka itse olettaa kohderyhmäkseen.

Ei tarvita joka paikaan nokkaansa tuuppaavia mullaheita sormi ojossa änkemään opetuksiaan: "Tee niin, tee näin.." silloin kun ei ole p y y d e t t y neuvoja.

Sedät kyllä jaksaa heilua, mutta minä pysyn tyylilleni uskollisena ja vetäsen värssyt perään!

Oli hepokatti maantiellä poikittain
jala jallan jala jala vei.

Sitä ihmetteli mullahit kummissaan,
se mullahin mielenrauhan vei.

Ei noussut hepokatti kun käskettiin
ei siirtynyt sijoiltaan.

Oli hepokatti jukuripää niimpäniin
se vain jatkoi loikoiluaan.

Ei opettaja tärkeä ensinkään
ei pönötyksen jälkeäkään.

Kun blogiansa kirjoittelee mielellään
saaden esitykset elämään.

Kun luennolla puisevilla nukahtaa
niin hepokatti kuin moni muu.

Niin tämähän se voikin virkistää
sekatekninen värssyni juu.

(Seuraavaksi paikalle saapuu taas joku mullahiksi itsensä kokeva nähtyään hunnuttoman ja vallattoman naisen ilkamoimassa samanmielistensä kanssa, ketkä ei välttämättä vastaa luettuaan, kommentoi bloggaukseen jossa ei kysellä, joka voi olla pohdiskeleva eikä anna aihetta lisätä mitään. Mullah ottaa tärkeän ilmeen, rykäisee kurkkuaan aloittaakseen neuvojensa suoltamisen, sitten loukkaantuu, yrittää jatkaa kunnes nainen nauraa kuin saara jota herra on koitellut, muuttumatta kuitenkaan suolapatsaaksi.)

ps. Parhaat tarinat ja luennot on sellaisia joissa ei pureskella kaikkiea kuulijan puolesta valmiiksi.

Uutiset on tietenkin uutisia mutta kannattaako sitä kilpailla jonkun STT:n kanssa kun ne uutset voi lukea monista paikoista jo muutenkin?

Toimituksen poiminnat