PirjoJokinen Pakenevan totuuden perässä itsekkin osana sitä..

Suomalainen oligarkia

Kun Neuvostoliitossa aikoinaan oligarkit sosialisoivat valtion omaisuudet itselleen, samoin on käynyt myöhemmin Suomessa. 

Seuraukset on molemmin puolin surkeat. 
Työttömyys on muuttunut rakenteelliseksi, tuloerot jatkavat kasvuaan ja pahoinvointi lisääntyy kansan alemmissa kerroksissa syrjäytyneiden vajotessa yhä epätoivoisempaan tilanteeseen, josta heidän jälkeläisensä eivät saa mahdollisuutta onnistumiseen ja syrjäytyminen on muuttunut jo rakenteelliseksi. Työttömyys peritytyy ja köyhyys periytyy. 

Lapsia yritetään sijoittaa vanhanaikaisen huutolaissysteemin kautta perheisiin maksamalla perheille lasten ylläpidosta, mutta monet lapset ajautuua sijaisperheestä toiseen, lastenkodista toiseen ja lopulta psyykkisesti ruhjottuina, vailla kokemuksia välittämisestä ja rakkaudesta rikosten poluille ja sieltä vankilakierteeseen, josta perinteisesti tämäntyyppisessä systeemissä ajaudutaan uskon kautta sinnittelemään yhteiskunnan voimatta auttaa kun oligarkit ovat purkaneet julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, joista on tullut vain näennäistä, kosmeettista kemikaaleilla vaientamista hölynpölyterapioineen, jolla ei ole mitään aseita puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin, siihen että siellä syntymäkodissa örvelletään humalassa, riidellään, eristäydytään ympäröivästä, pudotaan yhä syvemmälle sinne mistä kierre sitten jatkuu sukupolvesta toiseen ja toiseen..

Oikeistokonservatiiveilla on luja, vankkumaton uskonsa pysyviin arvoihinsa: koti-isänmaa-uskonto, mutta tietenkin vain silloin kun he nousevat katedreille saarnaamaan rahvaalle siitä miten pitäisi elää ja olla, totella.

Itse he matkustelevat ympäri maailma luoden verkostojaan kansainvälisten markkinoiden huippuasiantuntijoiden ja silmäätekevien kanssa, uhkailevat maastamuutolla, jos ei heidän vaatimuksiinsa ei suostuta. He suhtautuvat hengenasioihin nuivasti näyttäytyen kyllä katedraaleissa antaakseen itsestään esimerkillisen kuvan, mutta viis veisaavat humanismista, johon kehottavat rahvasta itseään ja isämmaataan kohtaan. Omaisuuttaan he vain ajattelevat, omaa valtaansa, johon tietenkin sitten liittyy ns. kotimaa, ahkeraksi toivottu/pakotettu kansa, veronmaksajat, jotka ylläpitävät infraa josta nämä oligarkit eivät millään itse maksaisi mitään jos vain saisivat täyden vallan elääkseen muiden kustannuksella rikastuakseen yhä lisää ja saadakseen sitä kautta yhä enemmän valtaa.

Kansan demokraattisilla vaaleilla valitsemat politikot ovat pelkkiä pelinappuloita ja ovat sitä silloinkin kun pääsevät oligarkien sisäpiireihin saaden niin suuria palkkioita, että pysvät oligarkeille uskollisina.

"Pieniä ovat silakat joulukaloiksi", voitaisiin sanoa Suomen oligarkeista. Toki niin, mutta juuri siksi heitä ei kiinnostakkaan operoida vaatimattoman kotimaansa kamaralla. He sijoittavat jos suinkin vain voivat, muualle. "Ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin", he hokevat ja tallettavat osinkotulojaan ja muita voittojaan muiden maiden pankkeihin, joista ne jatkavat matkaansa suuryrityksiin, jotka ostavat työvoimansa sieltä mistä halvimmalla saavat.

Työpaikat on siten siirretty kotimaasta pois ja täällähän on nyt kuten tiedämme, massatyöttömyys. Yhdessä eläköityvien suurten ikäluokkien tilanne on muuttumassa kestämättömäksi ja ilmiöstä huolestuneet oligarkitkin alkavat jo hermoilla. Ratkaisuksi he kuvittelevt eläkeiän nostoa?! Kuin Hölmöläiset, he leikkaavat peiton toisesta päästä, leikkaavat vielä itselleen siivun ja kiinnittävät suikaleita toiseen päähän ja peitto se vaan pienenee.

Eikö tästä ole aiemmin puhuttu?

Voi voi.. tästä on yritetty varoitella, mutta varottelijat on huvenneet ja vaienneet syrjinnän kautta. Jopa AY-liike on osa nykyistä oligarkiaa. Liian "vasemmistolaisilla" mielipiteillä ei ole ollut asiaa edes vasemmistoon, jonka johtoon on pyrkinyt ja päässyt yhä enemmän oligarkien kanssa samanmielisiä "yli-ihmisiä", joilla on vakaa uskonsa ihmisestä ikäänkuin jumalan luomana, muuttumattomana, kehittymättömänä ja he uskovat itse ihan sokeasti siihen että juuri he ovat syntyneet viisaammiksi, etuoikeutetuimmiksi, paremmiksi ihmisiksi geeneiltään ja epäonnistujat ovat sitten ikuisia häviäjiä koska heillä on valtaeliitin mielestä huonommat geenit.

Niinhän ei ole!

Ei ole mitään "eugeenista" rotuhygienia-oppia, minkä perusteella ihmisiä voisi tai edes saisi kohdella kuin syöpäläisiä silloin kun heidän vanhemmillaan on jokin vamma tai sairaus, tai kun ovat joutuneet jättämään syrjäseutujen köyhät kotinsa kun politikot ovat pelanneet shakkia ja mattia puoluepoliittisella pelilaudallaan kabineteissaan kansalta näkymättömissä, tehneet loputtomia sote-uudistuksiaan, siirrelleet massoja kulloistenkin poliittisten valtasuhteiden mukaan tai käyneet lehmänkauppojaan sulle-mulle ja monet on joutuneet jättämään sen vähänsäkkin päätyäkseen muualle vieraiden keskelle voimatta turvautua sukuunsa, verkostoihinsa, voimatta puolustaa itseään näiltä vallan kahvassa roikkuvilta, joiden geenit ei ole pätkääkään parempia, ketkä ei ole sen viisaampia kuin muutkaan, päinvastoin.

Seurauksethan sen näyttää ettei sitä viisautta ole, ei parempia geenejä. Ovat ehkä keskimääräistä hiukan itekkäämpiä ja pahimmat heistä narsisteja, joilta puuttuu kokonaan sairaudentunto.

Narsismi on huono ominaisuus johtajalle. 
Siksitoisekseen, eihän meillä edes demokratiassa pitänyt olla johtajia!

Oligarkit itse tietävät tahollaan että heillä on valta, ei kansalla. Heillä on rahat, ei kansalla. Oligarkit voivat minä tahansa päivänä häipyä. 

Kun he ovat sössineet, suhtautuneet kansaan välinpitämättömästi leikkien suuria johtajia, he voivat hyvinkin livistää tiehensä kun valtion kassa on tyhjä. Vielä se ei taida olla ajankohtaista, mutta mikäs pakko kansan on alistua odottelemaan tumput suorana? Kansa voi vaatia oligarkeja palauttamaan huijjaamansa rahat. Tekemällä investointeja kotimaahan ja säätämään lakeja, joilla taataan riittävä omavaraisuusaste kotimaassa.

Jotain velvollisuuksia pitää olla niillä, joille on maksettu mittavia avustuksia, tukiaisia ja myyty valtion omaisuutta pilkkahintaan, jota he ovat keskenään myyneet toinen toisilleen saatuaan itselleen omat edustajat politiikkaan.

SDP:kin on ollut hommassa mukana aktiivisesti, herrojen kanssa marjassa, joten siinäkin suunnassa vastuuta pitäisi kantaa. 

Jokainen syrjäytyneen perheen syrjäytynyt lapsi on oligarkien ja heidän perheidensä uhri. Siitäpä sitten vaan kantamaan vastuuta teoistaan. Hopi hopi jupit. Nyt ois takaisinmaksun aika ennenkuin ollaan kaikki kaulaamme myöten suossa. EU ei ole mikään sampo, joka voi nyhjästä tyhjästä ja kun EU:n mitassa köyhilla tulee mitta täyteen, se ei voi olla kenenkään haave?!

Massatyöttömyyden seurauksesta yhä useampi syrjäytyy 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Anna-Leena Nieminen

"Siksitoisekseen, eihän meillä edes demokratiassa pitänyt olla johtajia!"

    Oligarkian rautainen laki
    "Aina tulee olemaan vähemmistö ihmisiä, jotka nousevat johtajien asemaan, ja toisia, jotka pysyvät seuraajina rivijäseninä erilaisissa organisaatioissa. Robert Michels havaitsi tämän erääksi merkittäväksi laiksi sosiologiassa, ”Oligarkian rautaiseksi laiksi.” Kaikessa järjestäytyneessä toiminnassa aihepiiristä riippumatta pienestä määrästä ihmisiä tulee ”oligarkkisia” johtajia ja muut tulevat seuraamaan heitä.”
    "Uuden vasemmiston pyrkimys tasa-arvolla paeta oligarkialain epätasa-arvoa ja oligarkiaa selittää sen epätoivoiset ponnistelut päättää eliittijohtajuus sen omissa organisaatioissa. (Taatusti ei ole mitään viitteitä valta-eliitin minkäänlaisesta häviämisestä usein ylistetyssä Kuubassa tai Kiinassa.) Uuden vasemmiston aikainen tarmokkuus tasa-arvon suuntaan ilmeni ”osallistuvan demokratian” käsitteenä. Sen sijaan että organisaation jäsenet valitsisivat eliitti-johtajuuden, teorian mukaan, jokainen henkilö osallistuisi tasa-arvoisesti kaikkeen organisaation päätöksentekoon.
    "Todennäköisesti tämä jokaisen yksilön suoran ja tiiviin osallistumisen tunne selittää massojen kiivaan innokkuuden hyvin aikaisessa vaiheessa Neuvostovenäjän ja Kuuban vallankumouksellisissa hallinnoissa – innokkuuden joka nopeasti katosi väistämättömän oligarkian alkaessa tulla kontrolliin ja massaosallistumisen hävitessä.
    Vaikka osallistuviksi demokraateiksi havittelevat ovat osoittaneet kovaa yhteiskuntamme byrokraattisen hallinnon kritiikkiä, itse käsite sitä sovellettaessa törmää hyvin pikaisesti oligarkialakiin. Sillä jokainen joka on istunut minkä tahansa osallistuvaa demokratiaa soveltavan organisaation kokouksissa, tuntee nopeasti kehittyvän voimakkaan kyllästymisen ja tehottomuuden. Sillä jos jokaisen henkilön täytyy osallistua yhtäläisesti kaikkiin päätöksiin, päätöksiin omistetun ajan pitää tulla lähes rajattomaksi, ja organisaation prosesseista syntyy sinänsä oma elämä osallistujille. Tämä on yksi syy siihen miksi monet uuden vasemmiston organisaatioista alkavat nopeasti vaatimaan jäseniensä asumista kommuuneissa ja koko elämänsä omistamista organisaatiolle – varsinaisesti sulauttaakseen elämänsä organisaatioon.
    Sillä jos he todella elävät ja toimivat osallistuvassa demokratiassa, he tuskin pystyvät tekemään muuta. Mutta tästä konseptin pelastamisen pyrkimyksestä huolimatta, väistämätön kokonaistehottomuus ja kokonaisvaltainen ikävystyminen varmistavat, että ainoastaan kaikkein tarmokkaimmin omistautuneet eivät hylkää organisaatiota. Lyhyesti, jos se voi ollenkaan toimia, osallistuva demokratia voi toimia ainoastaan niin pienissä ryhmissä, että ne ovat itse asiassa ”johtajia” ilman seuraajia."

http://www.taloudenperusteet.com/artikkeleja/tyonj...

Pirjo Jokinen

Kommunismi ja kapitalismi monopolioligarkioineen johtaa molemmat samaan lopputulemaan.

Kun kommunismissa vallan kaappaavat yksipuolejärjestelmäuskoiset, he siten päätyvät vääjäämättä kansallissosialismiin, kun muita ei voi saada yksipuoluesysteemiin muuten kuin pakottamalla, raahaamalla rautaa rajalle..

Kapitalismissa kansa pidetään kotimaansa talousalueen sisäpuolella taloudellisten pakotteiden avulla pitämällä sosiaaliturvaa alhaisena ja mieluiten olemattomana, jonka seurauksesta koulutettujen ja hyväpalkkaistenkin duunareiden kaikki rahat hupenee perustarpeisiin, kuten lasten koulumaksuihin, vakuutuksiin jne.

Kun kansallissosialistisessa kommunismissa rahat käy vähiin systeemin mahdottomuuden ja tehottomuuden takia, tuotantoa keskitetään ja keskitetään kunnes on enää jäljellä se kuuluisa sinkkiämpäritehdas ja kaikkilla paljon sinkkiämpäreitä, mutta ei enää käyttöä niille.

Kapitalismissa sääntelemätön kilpailu johtaa ihan samaan kun pääsee muodostumaan kartelleja, monopoleja ja monopolioligarkioita = ei kilpailua.

Kapitalismissa ihmisillä voi olla paljon tavaraa, mutta ei aikaa käyttää sitä ja jätevuoret vaan kasvaa kun ei mitään rajoituksia voida kapitalismin holtittoman kilpailun nimissä säätää.

Onneksi tilanne ei ole niin lohduton kuin se pelkistettynä tekstinä on.

Senkoommin kommunistien kuin kapitalistienkaan lahkeista ei sojota sorkat, hännänpäät ja ilman sarvia ollaan molemmissa ääripäissä niin äärivasemmalla kuin äärioikealla.

Pohjoismainen demokratia monipuolusysteeminä näyttää tarkoitushakuisesti "unohtuvan". Ikäänkuin olisi joku pakko valita syökö kilon kuivia rupia, vai juoko litran lämmintä kudosnestettä.

Minun ei ole vielä tähän 57v:n ikääni hommata senkoommin äärioikeistojärjestön kuin äärivasemmistonkaan jäsenkirjaa. Enkä hanki! Kuolleen ruumiini yli mitään niin typerää!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eihän osallistuva demokratia tarkoita,että kaikki osallistuisivat kaikkeen vaan, että jokainen osallistuu johonkin.

Käyttäjän timpuri kuva
Timo Uppala

"Kun Neuvostoliitossa aikoinaan oligarkit sosialisoivat valtion omaisuudet itselleen"

Ja toisinpäin: kun Venäjällä aikanaan kommunisti-oligarkit sosialisoivat yksityisomistuksen kommunistiselle hallinnolle eli itselleen

Pirjo Jokinen

Aivan.

Ja mitään siltä väliltäkö ei voi olla? Miten on mahdollista ajatella noin mustavalkoisesti? En ymmärrä.

Se on vähän niikuin väittäis että pitää joko paastota ja elää valoravinnolla, tai syödä ähmeltää itsensä pullolleen kunnes halkee.. ?

...

Se Venäjä jossa vittuuntunut kansa päästi nuo kommunistit valtaan ja siellä sitten alkoi riitely vallasta.. se oli feodalistinen Venäjä, jossa ei ollut tasa-arvoa. Tsaariperhe eli hoveineen kuninkaallista ja loisteliasta elämää, samalla kun maaorjuuteen pakotettu rahvas nääntyi kurjuudessaan.

Minkä ihmeen takia pitäisi haluta että historia toistaa itseään toistamiseen?

Eihän järjenkäyttö ole kielletty.

Pirjo Jokinen

Edustuksellinen demokratia on ihan ok.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Pirjo Jokinen

Se toimii mitenkuten. Sitä ei olekkaan tarkoitettu jumaluskoisille täydellisyydentavoittelijoille, jotka ei käsitä inhimillisestä erehtyväisyydestä, evoluutiosta ja kulttuurievoluutiosta mitään.

Oletko sinä Ari Alsio Jumala? Oletko täydellinen? Mikä voi olla täydellistä?

.............................. ! ........................................

Pirjo Jokinen

Poisto

Joku tekninen ongelma esti kirjoittamasta toisaalle.

Toimituksen poiminnat